Meillä on täällä karvainen hylkeenpoikanen.
Kuin kaksi marjaa: Ransu...
... ja saimaannorpan kuutti. (Kuva: Ismo Marttinen /WWF)
Yhdennäköisyys oli selvä jo pienenä! (Kuva: FIN*Cougar's kissala)
Innostuin kuvaamaan sisäkuuttia muutama päivä sitten, kun aurinko paistoi komeasti. Se tuottaa kahdensuuntaisia tunteita: iloa ja innostusta, toisaalta järkytystä, kun huomaa kaiken pölyn.
Joten siirretään katse kasveihin. Verenpisarat alkavat kukkia, tämä nimetön on jo pullistamassa toista kukkanuppuaan. Viereinen, pieni 'Whiteknights Pearl' nuppuilee myös.
Ah, valo! Juuri nyt sitä ei tosin ole, mutta onpahan plussakeliä ja maan jääkuori ehkä sulaa, kun öisinkään ei ole pakkasta. Kuvassa pelakuut 'Attar of Roses' ja 'Deerwood Lavender Lass'.
Joulutähden voisi harkita ottavansa alas ikkunalta, se alkaa näyttää hassulta, kun aurinko paistaa kirkkaasti. Pimeinä talvi-iltoina siitä tulee niin kaunis hämy keittiöön, että pidän sitä iltavalona kauan ennen joulua ja sen jälkeen.
Työpöydällä alkaa olla heijastusongelmaa – mikä ihana positiivinen ongelma!
Sitruunapuu ei ole vielä osoittanut elpymisen merkkejä taannoisesta kuivumisestaan, kun poissaoloni oli venynyt, mutta Orkneyn siroverenpisarassa on eloa ja riippaorvokkikin on noussut uudelleen täysin kuivan kasvuston seasta.
Ison huivin jälkeen aloitin pienemmän projektin. Olen jo kauan kaivannut lämmikettä keskivartalolle, ja kun
Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogissa esiteltiin suloinen villahame kirjoneuleena, minulla välähti.
Uusimmassa Kodin Pellervossa sattui olemaan kivat argyle-ruudukon ohjeet valmiina, olin ajatellut vielä joskus piirtää tuollaisen suht pienen ja helposti tehtävän argyle-kuvion, mutta nyt ei sitäkään tarvitse.
Tein kerran pitkävartiset villasukat isolla argyle-ruudukolla ja useammalla värillä, mutta siinä piti pelata useiden pienten keränyssyköiden kanssa ja sukistakin tuli aivan liian leveävartiset, niinpä pienempi kuvio, jossa saa juoksuttaa ympäri samaa lankaa, oli jäänyt mieleen kaihertamaan.
Saimaa-ohjelehtisessä on parikin lyhyen villahameen ohjetta, otin silmukkamäärän niistä. Muutenhan neule on suoraa pötköä eikä juuri ohjetta tarvitse. Teen hameesta sen pituisen, että se ylettyy korkealle alaselän lämmikkeeksi. Alasuuntaan ei niin kovasti pituutta tarvitse. Kyseessä on ehkä hameen sijaan keskivartalomakkarankuori, jota voi kiskoa ylemmäs ja alemmas tarpeen mukaan.
Pohjavärinä on oma suomenlampaanruskea villalanka, ruutuina viininpunainen tweed ja viivoina turkoosi tweed, jälkimmäiset Rowanin tweed-lankaa – siinä on lanka, jota rakastan. Täytyy ottaa parempi kuva päivänvalossa ja ulkona, tuosta tuli omituisen sävyinen, johon ei värisäätö auttanut. Olohuoneen iso punainen matto ja punainen sohvakalusto heijastavat niin paljon punaista.
Makuuhuoneessa kotihylje kavereineen on raukeissa tunnelmissa.
Leppoisaa uutta viikkoa!
Sekä hyvää ystävänpäivää!
Riippaorvokki – Viola hederacea
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
Sitruunapuu – Citrus limon
Verenpisara – Fuchsia
