Quantcast
Channel: Saaripalsta
Viewing all articles
Browse latest Browse all 1997

Ihan Siperiaa

$
0
0
 Muutaman päivän takaiset vihreät nurmet ja keväiset fiilikset ovat historiaa. Viikon sisällä ollaan pidelty kolmea myrskyä, joista kaksi viimeisintä on tuonut lunta tullessaan. Eilen illalla sade piiskasi ikkunoihin, mutta yön aikana se oli muuttunut lumeksi.

Ihan samoin kuin maanantaiaamuna, tänäänkin oli verhot avatessa vastassa valkoinen maisema, tai mitä ikkunaan kertyneen hyhmän läpi erotti.

Tänään en saanut Mustia mukaan lumiriehaan, sillä myrskypuuskat puhaltavat suoraan Selkämereltä. Sähköt eivät tänään ole menneet poikki.

Vaikka meillä on tässä pohjoista vastaan suojana mäki ja metsä, on lumenpöllytys melkoinen.

Pyykki on jäätynyt lumisiksi kalikoiksi.

Traktori ja vene menivät ohi.

Metsän suojaamat puut ja rakennukset on kuorrutettu.

Mutta korkeimmissa latvoissa ei lumi pysy. Koivu heiluu kuin tukka rokkikonsertissa.

Karstaohdakkeilla on hyvä tuulensietokyky!

Päätin lähteä laivarantaan viemään roskapussia ja katsomaan, mitä sinne kuuluu. 
Ilahduin: meri on tämän värisenä kaikkein kaunein. Ihastuttava, vaikeasti sanoin kuvattava harmahtavanpehmeä turkoosintapainen. Ostin Shetlannista lankaa, jonka väri on Yell Sound eli Yellinsalmi ja se on suunnilleen tämän väristä. Lumileopardin silmissä on myös tätä sävyä.

Melko jäistä menoa.

Meri on auki, aallot paiskovat jäälauttoja jään kuorruttamia rantakallioita vasten.

Tämän saman näkymän kuvasin viime viikonloppuna ja voi, kuinka silloin oli aurinkoista ja keväistä!
Nyt kävi sääliksi vastatuuleen räpisteleviä merilintuja.

Tuuli pöllytti lunta niin, että näytti kuin saaresta nousisi savua.

Tehokkaat saarelaiset ovat nostaneet isojen roska-astioiden kannet paikoilleen ja ruuvanneet ne kiinni sekä kasanneet vielä renkaitakin painoksi. Muuten ne olisivat lentäneet taas tässäkin myrskyssä. 
Pienempien roska-astioiden kansien päällä on aina kiviä, muuten kannet paiskautuvat irti.

Vastatuuleen tuli pärskeitä linssiin ja silmät alkoivat valua, kun pienet jäiset lumikiteet osuivat silmiin kuin kasa pikkuruisia tikareita.

Katselin yksinäisen lokin liitoa mahdottomalta tuntuvassa tuulessa. 
Tuolla kallioisen niemen takana on ihana pikku saari, jonne tehdyltä heinäkuiselta retkeltä kirjoitin joulukuussa. Nyt ei tekisi mieli lähteä sinne, ei heittää vaatteita pois eikä hypätä uimaan!

Posti lähtee ja tulee laivarannassa.

Kotimatkallakin oli vähän erilainen tunnelma kuin se viime viikonloppuinen aurinkoisen keväinen maisema. Hyvä kun kotipihaan löysi puuskaisessa tuiskussa.
Pysykää lämpiminä!
Pojista ei nyt ole kuvia, ovat viettäneet päivän sängyssä.


Karstaohdake – Dipsacus

Viewing all articles
Browse latest Browse all 1997

Trending Articles