Muutaman päivän takaiset vihreät nurmet ja keväiset fiilikset ovat historiaa. Viikon sisällä ollaan pidelty kolmea myrskyä, joista kaksi viimeisintä on tuonut lunta tullessaan. Eilen illalla sade piiskasi ikkunoihin, mutta yön aikana se oli muuttunut lumeksi.
Mutta korkeimmissa latvoissa ei lumi pysy. Koivu heiluu kuin tukka rokkikonsertissa.
Ilahduin: meri on tämän värisenä kaikkein kaunein. Ihastuttava, vaikeasti sanoin kuvattava harmahtavanpehmeä turkoosintapainen. Ostin Shetlannista lankaa, jonka väri on Yell Sound eli Yellinsalmi ja se on suunnilleen tämän väristä. Lumileopardin silmissä on myös tätä sävyä.
Meri on auki, aallot paiskovat jäälauttoja jään kuorruttamia rantakallioita vasten.
Tämän saman näkymän kuvasin viime viikonloppuna ja voi, kuinka silloin oli aurinkoista ja keväistä!
Tuuli pöllytti lunta niin, että näytti kuin saaresta nousisi savua.
Tehokkaat saarelaiset ovat nostaneet isojen roska-astioiden kannet paikoilleen ja ruuvanneet ne kiinni sekä kasanneet vielä renkaitakin painoksi. Muuten ne olisivat lentäneet taas tässäkin myrskyssä.
Nyt kävi sääliksi vastatuuleen räpisteleviä merilintuja.
Pienempien roska-astioiden kansien päällä on aina kiviä, muuten kannet paiskautuvat irti.
Vastatuuleen tuli pärskeitä linssiin ja silmät alkoivat valua, kun pienet jäiset lumikiteet osuivat silmiin kuin kasa pikkuruisia tikareita.
Kotimatkallakin oli vähän erilainen tunnelma kuin se viime viikonloppuinen aurinkoisen keväinen maisema. Hyvä kun kotipihaan löysi puuskaisessa tuiskussa.
Tuolla kallioisen niemen takana on ihana pikku saari, jonne tehdyltä heinäkuiselta retkeltä kirjoitin joulukuussa. Nyt ei tekisi mieli lähteä sinne, ei heittää vaatteita pois eikä hypätä uimaan!
Posti lähtee ja tulee laivarannassa.
Pysykää lämpiminä!
Pojista ei nyt ole kuvia, ovat viettäneet päivän sängyssä.
Karstaohdake – Dipsacus