Siemenestä kasvattelu on sellaista uhkapeliä, ettei sen varaan voi puutarhansa kasvittamista laskea. Mutta kun se on niin hauskaa, ja sitten, kun taimi kukkii, kukat tuntee tosiaan ansainneensa.
Ensi vuonna tulisi sitten kukkia! Minulla nämä eivät ole ikinä kukkineet kylvövuonna, ja kaksivuotinen porkkanan pitäisi ollakin.
Pienemmässä rasiassa on vaaleankeltakukkaista 'Citrina' -niittyleinikkiä, jonka hyvästä onnistumisesta olen erityisen iloinen. Sitä ei tahdo löytää Suomessa mistään taimitarhasta (paitsi että kuulin Sotkamon taimistolta, että siellä sitä on myös kasvatettu, joten varmaan jo ensi vuonna!). Taimeni olivat alkusyksyllä jo niin kookkaita, että pysyin istuttamaan ne maahan. Kasvatin ne yhtenä klimppinä koko ajan, siirsin vain koko satsin isompaan ruukkuun alkukesällä.
Tulppaanit itävät yleensä vasta vuoden päästä kylvöstä, joten sekä suvitulppaanin että Nilan lähettämän matalan tulppaanin siemenet ovat kylvörasioissaan tällä hetkellä kylmässä eteisessä, jossa ne saavat viettää talven. Näin niillä ei ole niin karut olot kuin ulkona ja muistan tarkkailla, etteivät kylvökset kuivu, mutta ne saavat kuitenkin olla riittävän viileässä. Eteinen menee pakkasellekin sitten, kun pakkasta on enemmän kuin muutama aste.
Samassa käsittelyssä ovat myös 'Vivaldi' -keisarinpikarililjan ja 'Lilac Wonder' -myrkkyliljan siemenet. Jännä nähdä, mitä niistä tulee, vai tuleeko mitään.
![]()
Kylvin loput perennat vasta kesäkuussa eli kaikki ne, jotka eivät tarvitse kylmäkäsittelyä.
Tähtiputkien menettäminen harmittaa vietävästi, kun ne itivätkin oikein hyvin, mutta tällaista tämä on. Joskus äkillinen olosuhteiden muutos on juuri se, mitä taimet eivät kaipaa, vaikka kuvittelee nostavansa ne paremmin esille ja paremman hoidon ääreen.
Loput vihreät purkissa ovat rikkaruohoja ja keuhkosammalta.
![]()
Täytyy laittaa väliin kuvia onnistumisista, jotta harmittaa vähemmän ja tajuaa, mitä kaikkea onkaan onnistunut kasvattamaan. Hempukat tarhaidänunikot ilahduttavat parissakin paikassa, näiden siemenkasvatus onnistui tosi hyvin ja taimet tulivat kukkimisikään muistaakseni jo seuraavana vuonna kylvöstä. Hämmästyttävää, kun siemenet ovat pieniä kuin tomu.
![]()
Toinen yhtä ihanan värinen oli tulikukka 'Southern Charm', jolta kului kukkimiseen kolme vuotta kylvöstä. Mutta ihanaa kannattaa odottaa.
![]()
Sitten alkoi kesäkuussa kylvetyssä perennakennostossa tapahtua. Tämä on niin kutkuttava vaihe, vai mitä. Yksi kerrallaan alkavat siemenet turvota ja itää. Jotkin lajit itävät paremmin valossa kuin mullalla peitettynä. Tässä on valkokukkainen sinikatana 'Alba' parhaillaan itämässä.
Hävikki on aina melkoista, minun hoidollani ainakin, mutta sain alkusyksyllä istutettua pienen tuppaan, jossa oli ainakin kaksi elävää sinikatanan taimea. Kuvasta voi nähdä, että niitä iti varmaan kaksikymmentä, mutta tällaista se aina on. En erottele taimia toisistaan ja kouli isompiin purkkeihin yksitellen, sillä se on vihoviimeistä näperrystä ja varma keino joukkomurhata taimia. Isompana tuppaana niistä yleensä jää henkiin joku keskimmäinen.
Tämä sinikukkainen on Hernepensaskujanteen Jorin siemenestä kasvattama.
Biltemasta keväällä ostettu peltinen taimikennosto osoittautui loistavaksi. Purkeissa ei ole pohjaa, ja ne sai hyvin pidettyä sopivan kosteana alusvadillaan. Unohdin laittaa alle kastelumaton, mutta ilman sitäkin pärjättiin.
![]()
Istuttelin isompia taimia isompiin potteihin pitkin kesää. Etualalla se valkokukkainen sinikatana.
![]()
Näistä olen tavattoman iloinen: rusopunalatva 'Ivory Towers'. Tämän olen ostanut taimena ja se kuoli, sitten hankin siemeniä ja mitään ei noussut. Mutta nyt nousi! Tällä on valkoiset kukat ja lajikenimi niin ihanan Tolkien-henkinen, että tämä kasvi oli pakko saada.
![]()
Selviämistä jännittäessä katsotaan taas pari onnistumista. Preeriaväriminttu; tätä etsin monta vuotta, kunnes päätin kylvää itse ja se onnistui! Sittemmin löysin tätä Vakka-Taimen valikoimista ja Sotkamon Taimistolta. Sävy on todella kaunis vaaleanvioletti ja tämä sietää kuivuutta myös muita väriminttuja paremmin. Ihastuin ihan vain kukan sävyyn aikanaan Sissinghurstin puutarhassa.
![]()
Anun puutarha -blogin Pioni lähetti tämän tädykkeen siemeniä, kun olin sitä hänen blogissaan ihastellut. Siemenet itivät todella hyvin ja istutin kaikki taimet muotopuutarhaan, jossa niitä nyt kukkii siellä täällä. Ihanan sininen kukka.
![]()
Loppuun täytyy laittaa kuva yksi ihanimmista onnistumisista. Päivänpesän elämää -blogin Katja lähetti punalehtiruusunsa siemeniä, kun olin ilmaissut sellaista halajavani. Siemenillä kesti puolitoista vuotta nousta mullan pinnalle ja sirkkalehdiksi, ja siitä on viisi vuotta.
Sitten, kun taimet olivat tämän kokoisia, pysyi purkkien multapaakku nostettaessa hyvin kasassa. Maahan laittamalla ne sai loistavaan multakosketukseen, joka takasi, etteivät pikkuruiset taimet kuihdu. Upotan ruukut aina hivenen verran maahan, varmuuden vuoksi, jotta ne varmasti pääsevät maayhteyteen. Mutta pienistä rei'istä ei aina voi tietää, tuleeko niistä kosteutta. Kun pohjaa ei ole ollenkaan, voi olla varma, että multakosketus on.
Koulin taimia erilleen moneenkin ruukkuun, jopa yksittäin, tavoistani poiketen, mutta kun taimet alkoivat olla jo tosi kookkaita. Näistä riitti ystävällekin. Istutin syksyllä kaikki taimet maahan, vaikka eivät ne paljon tätä kookkaampia olleet. Ainakin joku niistä saa luvan selvitä hengissä.
Sain tämän nimellä loistotädyke, mutta kukat ovat vähän pienet siksi, joten laji on yhä epäselvä, mutta se ei haittaa, pääasia, että kukka on erittäin mieleinen. Tädykkeitä on tuhottomasti ja moni lajike on lajien välinen risteymä, niistä ei ota erkkikään selvää.
![]()
Tässä vielä loppukesän tilanne: on punalatvaa, koristeheinää ja vaikka mitä. Etualalla näkyy Nilan lähettämistä siemenistä kasvanut kurjenmiekka, olisiko mätäskurjenmiekka, sillä siperiankurjenmiekat kasvoivat niin hyvin, että istutin ne jo elokuussa maahan.
Miten tässä malttaa odottaa kevääseen, kun palan halusta tietää, miten taimet selviävät talvesta!
Nyt puskista isoin on jo sen kokoinen, että se teki useita kukkia. Muut taimet ovat pienempiä – istutin ne peuraesteeksi tontin reunoille, missä ne eivät saa kastelua tai ympäröivän heinikon kitkentää, mutta löydän niitä kuitenkin joka kerta, kun paikoissa käyn, eli hengissä ovat. Ruusuthan ovat tavattoman sitkeitä juurruttuaan ja on vain ajan kysymys, koska nekin alkavat kasvaa ja kukkia.
Ihanaa, kohta pääsee tilaamaan taas siemeniä ensi vuoden kylvöihin! Onko siellä muita, joilla kevät on jo täysin vallannut mielen?
Isopiippo – Luzula sylvatica
Isotähtiputki – Astrantia major
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Maarianverijuuri – Agrimonia eupatoria
Mätäskurjenmiekka – Iris graminea
Niittyleinikki – Ranunculus acris
Niittyräpelö – Briza media
Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa
Preeriaväriminttu – Monarda fistulosa
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ritarinkannus – Delphinium
Rusopunalatva – Eutrochium fistulosum
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinikatana – Catananche caerulea
Suvitulppaani – Tulipa sprengeri
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Tulikukka – Verbascum
Tädyke – Veronica