Ystävät houkuttelivat mukaan retkelle, vaikka en olisi työn puolesta oikein ehtinyt. Mutta työn voi hoitaa vaikka keskellä yötä, karhunlaukat kukkivat vain kerran vuodessa.
Ja mikä sää! Lähtiessämme aamupäivällä oli aivan tyyntä. En muista, koska on viimeksi ollut lähes tyyntä ja paahteista kuusi päivää putkeen. Ehkä silloin, kun olin lapsi, kun oli aina hieno keli.
Tyynellä ei mäntyjen siitepölykään ole sekoittunut mereen, vaan se on jäänyt pinnalle.
Matka kohteeseen kesti puolitoista tuntia, siinä ehdittiin rupatella tovi jos toinenkin.
Ylitettiin Mossala fjärden.
Merellä ei yleensä ole yhtään lämmin kesäkuun alussa, toppatakissa saa olla. Nyt oli lämmin!
Saarten monet eri vihreän sävyt ovat hienot, kun puihin puhkeavat lehdet. Jokunen aito metsäomenapuu ohitettiin, niissä oli vielä kukkia, samoin kuin joissakin rantojen tuomissa. Pihlajat alkavat olla kukassa. Vaahterat ovat vaaleanvihreitä, saarnissa on vasta hento läpikuultava viherrys, kun lehdet puhkeavat.
Saavumme määränpäähän, olemme Houtskärin länsipuolella. Tuolla on komea korkea kallio, jota menemme kohta tutkimaan, mutta ensin parkkeerasimme vastapäiseen saareen.
Sympaattinen ja luotettava matkantekoväline jätettiin rantaan, kun siirryimme saaren sisäosiin kasvillisuuden pariin.
Monilla näistä Houtskärin länsipuolisista saarista on valtavan hieno kasvillisuus. Tässä on hammasjuuri, lähinnä lounaisen saariston ja Ahvenanmaan erikoisuus.
Mutta tässäpä on se syy, miksi tulimme juuri tähän saareen. Karhunlaukkoja!
Metsäkurjenpolvetkin aloittavat juuri kukinnan. Omalla pihallanikin avautuivat ensimmäiset kukat eilen.
Näillä saarilla on myös suippuorapihlajaa, tämä on tulossa kukkaan.
Tunnistin lehtopähkämön, vaikka en ole varma, olenko tavannut sitä aiemmin. Kukkia ei vielä näkynyt, mutta pehmeänkarvaisista lehdistä ei voinut erehtyä, ja tämän kasvupaikka on rehevä lehto.
Ja sitten on karhunlaukkoja. Silmänkantamattomiin karhunlaukkoja.
Mikä näky juuri nyt, kun ne ovat kukassa!
Karhunlaukkojen matto ulottuu rantakaislikkoon saakka.
Ihastelen usein lehteen puhkeavien pähkinäpensaiden ruskeansävyisiä nuoria lehtiä, mutta tässä yksilössä on todella hauska väritys.
Kuivemmassakin kohdassa kasvaa karhunlaukkaa, mutta pienempänä ja maltillisemmin. Metsänpohjan kasvillisuus on täydellinen harmonia sini- ja valkovuokkoa, oravanmarjaa, kieloa, hammasjuurta, metsäkurjenpolvea, metsätähteä, kalliokieloa ja kuvassakin näkyvää kevätlinnunhernettä. Näin hienoa kasvillisuuden mosaiikkia voi vain toivoa onnistuvansa jäljittelemään.
Sitten jatketaan vastapäiselle saarelle. Rannan kalliot ovat jännän muhkuraiset. Saarten kalliohin ei voi kyllästyä, ne sykähdyttävät aina. Ne ovat asia, jota minulla oli ulkomailla asuessani Suomesta ikävä.
Vanhassa veneessä on kivoja yksityiskohtia.
Kipusimme korkealle kalliolle. Täältä näkee saaren, jossa äsken kävimme.
Näkymä länteen hivelee myös silmää. Kihti ei ihan näy, se on kauimmaisten saarten tuolla puolen.
Tälläkin saarella on kauniita kasveja, mm. metsätähtimöä.
Pähkinälehtoa täälläkin.
Paluu veneelle.
Jatkoimme veneellä vielä saman saaren itäpäähän, sillä siellä pitäisi olla seljakämmeköitä, mutta emme löytäneet. Kieloa oli niin runsaasti, että jos seljakämmekät eivät ole kukassa tai niiden kukkavarret on syöty, ei kauempaa katsottuna niitä oikein erota.
Koillisessa nousevia pilviä kyllä erotimme.
Jossain Varsinais-Suomen mantereella oli ukkonen. Me palasimme kohti ukkospilviä, mutta ne olivat hyvin kaukana edessäpäin.
Paluu kotisaarelle kulki ohi entisten kalkkilouhosten, joiden uuninpiipuista on yhä alaosat jäljellä.
Heti tuon niemen jälkeen kurvasimme satamalahteen.
Olisi ihan kiva, jos meillekin olisi satanut, sillä edellisestä sateesta on kohta kaksi viikkoa eikä kymmenen päivän ennusteessa ole pisaran pisaraa. Tyyntäkin näkyy jatkuvan, eli lämmintä piisaa. Onpa erikoista, että oli sateinen toukokuu ja kuuma ja kuiva kesäkuu!
Hammasjuuri – Cardamine bulbifera
Karhunlaukka – Allium ursinum
Lehtopähkämö - Stachys sylvatica
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Metsätähtimö – Stellaria longifolia
Pähkinäpensas – Corylus avellana
Suippuorapihlaja – Crataegus rhipidophylla
