Tähän kuukauteen kuuluu ainakin iloa sahrameista, sammalesta ja vanhanaikaisista joulujutuista.
Linnut tai peurat tai molemmat olivat kuopsuttaneet sammalen yhden ison pihakiven päältä ylösalaisin ja palasiksi. Sain ahaa-elämyksen: voisin kattaa sillä ruukkujen pintaa, kun multa näkyy vajonneen kummallisesti. Ruukut näyttävät nyt tosi näteiltä sammalkuorrutuksella!
Ei kai siitä haittaa voi olla. Erityisesti verenpisarat saattavat hyötyä sammalkatteesta, ajattelin. Tämäkin ihana 'Carmel Blue' on taas kellastuttanut paljon lehtiä, näitä saisi olla kastelemassa yhtä mittaa. Ehkä sammal estää haihtumista. Lähdin nimittäin hetkeksi kaupunkiin.
Toivon ehtiväni tapetoida kaupunkiasunnon makuuhuoneessa pari seinää, ehkä myös olohuoneen takaseinän. Suureksi ilokseni parvekkeelta löytyi juuri sitä, mitä toivoinkin löytäväni.
Kreetansyyssahrami 'Fontenayin' kukkia! Toistaiseksi vasta kaksi kukkaa, voi olla, että tulee lisääkin. Tämä tekee ensin lehdet, sitten lehtitupsujen tyvellä alkaa näkyä lieviä paksuntumia, joista tulee kukkanuppuja. Kukat avautuvat kunnolla vain aurinkoisella säällä.
Lorautin tälle hieman lannoitusta, vaikka en tiedä, onko siitä juuri nyt apua tämän vuoden kukintaan. Viime vuonna tämä teki yhä uusia ja uusia kukkia ja kukki ihanan pitkään joulu–tammikuussa. Mikä ihaninta, kaikki viisi mukulaa näyttävät työntävän kasvua.
Kaupunkiasuntoon kuuluu sellaista, että sain olohuoneen seinän maalattua salvianvihreällä maalilla kevään-kesän-syksyn aikana, jossakin vaiheessa se tuli maalattua kahteen kertaan ja sain lopuksi jalkalistankin paikoilleen, mikä tarkoitti sitä, että pystyin kalustamaan tuon seinän. Taulut vielä odottavat valintoja ja sijoittelun miettimistä.
On muuten kummallista, miten ihminen sietää keskeneräistä remppaa, kun se on oma projekti ja etenkin, kun se on kakkosasunnossa, jossa käydään vain silloin tällöin. Olen tehnyt tätä remppaa kohta kolme vuotta.
Olohuoneen seinän sävy on sama kuin keittiössä, joka valmistui lopulta, kun maalasin rakentamani hyllyt ja lokerikon tällä samalla salvianvihreällä. Tai oikeammin sävyn nimi on Mizzle, tihkuinen sumusää. Ihana nimikin!
Olohuoneen seinälle kiinnitin vanhan pienen laatikon, johon saa hyvin esille vaihtuvan keramiikkanäyttelyn. Vanha puu on toistuvana teemana, sillä tv-tasokin on tehty venevajani sivuvaraston entisistä lattialankuista sekä isäni löytämästä ajopuusta, joka on julmetun painava, eli varmaankin tammea. Siitä, kappaleen muodosta ja liitosten jäänteistä päätellen se on ikivanha laivan peräsin. Siis ajalta, kun laivat olivat puuta ja miehet rautaa.
Pienet keramiikkataulut ovat sielunmaisemaa eli pieni skotlantilainen croft lochin rannalla. Poutasäällä ja myrskyssä.
Löytyy niitä maisemia Suomestakin. Kuva on reilun kuukauden takaa ja otettu Espoosta, Soukan Kasavuorelta.
Laitetaan tällekin päivälle pieni nettikauppahoukutus. Tämä söpöliini on emaloitu pikkuruinen enkelikoriste vaikkapa joulukuuseen. Niin ihanan suloinen ja vanhanaikainen. Löytyy Elsan lempituolista täältä:
KLIK.
Kreetansyyssahrami – Crocus laevigatus
Verenpisara – Fuchsia
