Taivaanrannassa on ollut paljon ihailtavaa viime iltoina. Sunnuntaina oli mahtava valoshow, kun kaukana merellä kulkeva ukkonen välähteli yhtä mittaa – niin kaukana, ettei jyrinää kuulunut. Sitä piti mennä ihan ulos katsomaan, mutta en tullut ottaneeksi jalustaa ja kameraa, joten kuvia salamoista ei ole.
Toissailtana etelätaivaalle kertyi jono kohoavia alasinpilviä, vaikka taivas oli muuten pilvetön. Nämäkin taisivat ukkostaa jossakin kauempana, vasta mantereen päällä ehkä.
Tuntui hölmöltä, kun tapasin kylätiellä pariskunnan ja selostin heille pilvien hienoutta ihan ilmiliekeissä eivätkä he ymmärtäneet niiden päälle lainkaan!
Suurempi kuvakoko toistaa taas värit paremmin, tässä pilven puna näkyy hyvin.
Kuutakin sai ihailla.
![]()
Nämä taivasesitykset tulivat kuin tilauksesta helpottamaan syysahdistusta. Syksy tulee taas aivan liian pian! Läheskään kaikkea, mitä piti tehdä tämän kevään ja kesän aikana, ei ole tehty, ei melkein mitään. Taas on se kausi, jolloin ei voi maalata. Polttopuut kostuvat, vaikka kuinka yritän niitä suojata. Saunan ympäristö vettyy taas niin, että talvella sinne ei pääse kunnolla sisään ja jos pääseekin, täytyy ovi jättää auki, jotta pääsee ulos. Aika, jolloin voi vain lämmittää pesuveden pikaisesti vedenkeittimessä eikä saunaa tarvitse vaivautua lämmittämään, on pian ohi ja jäätävien pesuhetkien aika koittaa... Kattoa ei ole vieläkään maalattu, se alkaa olla todella ruosteessa. Ikkunoista on korjattu kesän aikana vain pari–kolme, nyt tuplat täytyy laittaa takaisin sillä herään aamuisin kurkku kipeänä ja varpaat jäässä. Peurat käyvät rohkeammiksi ja tulevat syömään syyskukkijat. Toistaiseksi jopa maksaruohot ovat tallella, samon kuunliljat, ne menevät aina ensimmäisinä. Täytyykin kuvata ne tänään, sillä huomenna niitä ei ehkä enää ole.
Voihan... voihan... syksy!
Oikeastaan ainoa hyvä puoli on se, minkä totesin eilen nuohoojalle. Hän kysyi, eikö täällä tule talvisin yksinäinen olo. Vastasin, ettei siinä ole mitään vikaa, mutta kesäisin täällä on aivan liikaa porukkaa.
Lähestyvän syksyn ahdistusta helpottamaan tulee tunnustus
Vaalean vihreää -blogista. Kiitos!
Tämä tulee lähettää eteenpäin viidelle suosikkiblogille. Laitan sen vastikään löytämälleni
Rynttyliisan kotkotukset -blogille ja rikon sääntöjä, sillä tällä kertaa se lähtee vain yhteen osoitteeseen, mutta blogi on sitäkin monipuolisempi ja hauskempi. Käykää katsomassa!
