Luottoruusut

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi lähetti ruusuhaasteen Saaripalstalle. Kyseessä on Kukka & Kaali -blogin alkuunpanema haaste parhaista ruusuista. 

Vaikka keräilen David Austinin jalostamia ruusuja ja rakastan kaikkia erityisen kerrottuja ruusuja, jotka ovat kuin vanhasta maalauksesta, tämän haasteen pääosaan pääsevät muunlaiset ruusut. 

Juhannusruusu on aikaisimpia kukkijoita, joka vuosi yhtä odotettu ja joka vuosi yhtä kukkaisa. Oman puutarhani juhannusruusu lienee hyvin vanha, sillä sen kasvusto on kymmenen neliömetrin kokoinen. Se lienee istutettu melko pian taloni rakentamisen jälkeen (1870) talon eteläseinustalle. 

Kuten Päivikin blogikirjoituksessaan toteaa: vaikka juhannusruusun kukinta-aika on lyhyt, on sillä paikkansa vanhassa pihassa. Etenkin näin kookas puska valoisalla paikalla hyvin kukkivana on henkeäsalpaavan upea ja tuoksuva.

Kotimainen 'Tove Jansson' on yksi ihanimmista, siinä pimpinellaruusun sirot lehdet yhdistyvät täpäkän värisiin kukkiin.

Pysytään tarhapimpinellaruusuissa, tämä kirjoitus on ennen kaikkea niiden ylistys. Istutin 'Papulan' aikanaan hyvin kuivaan paikkaan vaahteran alle, kedon laidalle. 'Papula' on söpöydessään huippuluokkaa. Kukkia ei vielä huonon sijainnin vuoksi ole kovin paljoa kerralla ollut, mutta hyvää kannattaa odottaa. Ruusu on alkanut viime vuosina tehdä juurivesoja ja korkeuttakin on jo tullut metriin saakka. Tässä paikassa puskalla on tilaa levitä.
Pimpinellaruusujen lisäksi haluan nostaa esiin luonnonruusut. Lempiruusuihin kuuluu punalehtiruusu, mutta siitä en tähän hätään löytänyt kuvaa. Päivänpesän Katjan lähettämistä siemenistä kasvattamistani punalehtiruusuista ei vielä yksikään ole ehtinyt kukkia, mutta niitä kasvaa useita puutarhassani ja toivon, että ehkä jo ensi kesänä pääsen esittelemään ensimmäisiä niistä kukassa.
Orjanruusu kukkii vain kerran keskikesällä. Syksyllä siinä voi olla yksi tai kaksi kukkaa, mutta nyt sen suurin koristearvo on kirkkaanpunaisissa pitkulaisissa kiulukoissa. Koska versot ovat monimetrisiä, ne kaareutuvat kauniisti ja se nostaa niin kukat kuin marjatkin kauniisti esille.

Toki näiden syksyyn asti kukkivien ruusujen ongelma on se, että jatkuvakukintaisuus vähentää talvenkestoa.
Sitten David Austinin ruusuihin. Näissä on tätä satumaisen upottavaa kukan muotoa ja jatkuvaa kukintaa syksyyn saakka. Tämä herkkuvärinen on Crown Princess Margareta.Margareta ei jostain syystä ole kasvanut kovin hyvin, mutta toista voi sanoa tästä Lady of Shalottista. Tämän kukan muoto on hieman erilainen, pyöreämpi, mutta kasvutapa on selvästi rehevämpi. Se on jo nyt, puolessatoista vuodessa, muodostanut upean pensaan, josta odotan suuria, kunhan saan peuraongelman ratkaistua.