Iloisia uutisia katajan katveesta

Sateiden myötä ovat rotkolemmikit pörhistyneet. Ne ehtivätkin jo maata platkuina maassa, mutta heinäkuun mittaan on tilanne kohentunut. Nyt tämä kaunis 'Hadspen Cream' on rehevämpi kuin konsanaan.

Mennäänpä ajassa taaksepäin, sillä tämä ilouutinen piti raportoida jo kesäkuulta. Siemenestä kasvattamieni englanninsinililjojen ensimmäinen viimein kukki. Tässä on aito englanninsinililja, kukinto nuokkuu somasti. Kaikissa tähän asti sipulista istuttamissani kukinto on epäilyttävän pystyssä, joko täysin, jolloin se on varma espanjansinililja, tai vain päästä, joka saattaa olla risteymä espanjalaisen ja englantilaisen välillä. Kuitenkin halusin puutarhaani nimenomaan aitoa englanninsinililjaa, mutta pusseissa on ollut vähän muuta kuin on luvattu (tai ehkä yhdessä oli aitoa, mutta en ole täysin vakuuttunut siitäkään). Englantilaisessa kukat ovat yhdellä puolella vartta, joka saa sen nuokkumaan.
Tämä on iloinen yllätys ja toivon, että onnistun pitämään tämän aidon kannan puhtaana siitä huolimatta, että pihassani on jo toisia. Nämä nimittäin risteytyvät ja Britanniassa ollaankin jo huolissaan metsien sinililjakannan säilymisestä, kun miljooniin puutarhoihin on istutettu espanjansinililjaa ja lajit risteytyvät helposti.

Edellisessäkin kuvassa näkyi kultatesmaa, se on elämänsä vedossa. Parhaimmillaan se on alkukesällä, nyt alkavat lehtituppaat olla harvempia ja kukinnotkin jo kaatuilevat. Tämä on yksi kauneimpia koristeheiniä, siemenestä nämäkin kasvatin.

Tällä hetkellä katajan alla on pioniunikkoviidakko.

Sekä rikkaporkkanaa. Nämä ovat hauskoja, kun määrät vaihtelevat vuosittain. Jonakin vuonna tässä on ollut sormustinkukkaviidakkokin. Yksi- ja kaksivuotiset sopivat vaihtelunhaluiselle.

'Bluebird' -safiirihortensian siirto kesäkuussa oli hyvä veto. En voinut tietää, että kesän jatkosta tulee näin otollinen. Tähän asti se oli sinnitellyt elossa jo kohta vuosikymmenen mäntyjen alla, mutta vain parin lehden voimin. Paikka oli sille aivan liian kuiva, maakin kovin tiivistä savea. Katajan alla on kuohkea maa ja tässä on mutapuutarha (toisin sanoen tonttini kostein kohta) lähellä: sitten, kun hortensia työntää juurensa riittävän syvälle, löytyy maasta aina kosteutta.
Hortensia on pieni, mutta tuolla metallikartion alla voi nähdä paljon enemmän lehtiä kuin ne tavalliset kaksi! Sillä on kaksi vartta ja mielestäni se on kasvanut jo korkeuttakin sitten siirron.

Toinen onnistunut siirtotapaus on viime vuonna tähän siirretty nietospensas Deutzia× rosea Yuki Cherry Blossom (virallinen lajikenimi 'NCDX2'). Se oli aiemmassa paikassaan viereisten korkeiden perennojen lähes peittoama, nyt se kukoistaa. Unikoiden ja rikkaporkkanoiden vyöry-yritykset on helppo torjua repimällä liiat pois. Värimätsäys pioniunikoihin on oikein hyvä.

Princess Kate -tarhalyhtykärhö heräsi myös, myöhään tosin, juhannuksen aikaan vasta. Nyt se on jo katajan oksistossa, jonne ohjasin sen kasvamaan suojaan ahnailta turvilta.

Sen juurella kasvaa amurinkärsäkalloja lehtotaponlehtien seassa. Tämä taitaa olla kärsäkalloista luotettavin, viihtyy monenlaisilla paikoilla. Kuvan ottamisen jälkeen on peura tosin verottanut kasvustosta puolet.

Kirjavalehtinen 'Variegatum' -lehtokielo on elänyt tässä vuosikaudet, paikka on hieman liian kuiva sille, mutta kun se kerran on elossa, pysyköön tässä. Kuvasta voi erottaa toisenkin varren vasemmalla.
Lehtokielo on serkkuaan kalliokieloa vaateliaampi ja haluaisi lehtomaisen kasvupaikan. Ehkä jonakin päivänä uskallan irrottaa tästä palan siirrettäväksi todelliseen lehtooni saarnien alle, mutta siellä on niin villi rehotus, että pelkään tämän hukkuvan sinne. Korkeutta pitäisi kyllä suotuisalla kasvupaikalla tulla reilusti, yli muiden kalliokielolaatujen.

Toinen erikoinen herkku tässä penkissä on himalajanjättililja, jota metsästin vuosikaudet. Se on todella jätti, kukkavarsi nousee jopa yli kolmen metrin korkeuteen. Ihan sellaista korkeutta en uskalla odottaa, mutta viime vuoden keväällä istuttamani kookas sipuli tuotti tänä vuonna jo vähän enemmän lehtiä. Se elää aivan mutapuutarhan reunapenkereellä, jossa toivon kosteuden sille riittävän.

On kasveja, joiden toivoisin kovasti menestyvän, mutta ne suostuvat vain sinnittelemään juuri ja juuri elossa, elleivät kuole kokonaan. Ängelmät ovat sellaisia. Kuvassa voi suurennuslasin kanssa erottaa jaloängelmän ('Hewitt's Double'), sen lehdet ovat keskellä kuvaa osittain risun alla. Täällä taitaa olla niille liian tuulista ja kuivaa. Jopa kuistin kulman tavalliset lehtoängelmät alkavat olla menehtyneet, tänä kesänä löysin niistä enää yhden elossa. Näitä pitäisi muistaa kastella. Paljon.
Ihana purppuraorvokki sentään onneksi tässä viihtyy! Niin, ja valvatti.

Katajapenkki saa paahdetta koko aamupäivän ajan, joten toivotaan kosteutta kaipaavien erikoisuuksien pärjäävän. Viereisestä mutapuutarhasta huolimatta paikka on pinnasta usein rutikuiva.
Mutta tämä kesä on huippu kuivan alun jälkeen (johon menetin muutaman pensaan). Nyt näyttää lupaavalta, tällekin päivälle odotellaan kenties pientä tihkua!


Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kultatesma – Milium effusum'Aureum'
Lehtokielo – Polygonatum multiflorum
Lehtotaponlehti – Asarum europaeum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Purppuraorvokki – Viola adunca'Purpurea'
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Safiirihortensia – Hydrangea serrata
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä