Hurraa! Liljanvarsia ja ruusunlatvoja ei ole käyty syömässä. Saamme ihailla näitä ihania: tässä marhanlilja 'Claude Shride' taustanaan kiinanpioni 'Moon of Nippon'.
Ihastuttava 'Moon of Nippon' vielä omassa kuvassaan.
Tässä 'Claude Shride' oli vielä vähän enemmän nupulla. Tämä parivaljakko on ihan huippu.
Mutta ei siinä kaikki, koko Rohan on nyt tummanpunaisen ja valkoisen vallassa. Etualan tummankurjenpolvet voisikin latvoa, vaikka tuo ukkospilvimäinen hörsö onkin aika kiva. Ihan etummaisena hyvin tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'. Tummakurjenpolvien takana on korkea puro-ohdake 'Atropurpureum'.
Penkin keskivaiheilla tummalehtisen japaninkirsikan alla kukkii valkoinen Winchester Cathedral, David Austinin ruusuja.
Sen eteen avautuu ihan kohta neidonruusu 'Felicité Parmentier'; ihastuttava noin 200 vuotta vanha lajike. Kukat ovat aivan hentoisen aprikoosiin vivahtavat. Tätä ei ole koskaan nähty täydessä kukassa, kun peura on aina syönyt nuppuiset latvat.
Tässä vielä Winchester Cathedral lähikuvassa, sekin on niin ihana. Sen viereen avautuu kohta aivan tummia varjoliljoja, niitä saa vielä hetken odottaa.
Yksi pitkä odotus päättyi tänään. Ostin Lepaalta marhanliljan ihan vain nimellä marhanlilja, vailla lajikenimeä, noin kymmenen vuotta sitten. Istutin sen muotopuutarhaan, jossa näin sen kukat seuraavana vuonna ja sitten se syötiin ja sitten päätin, että väri sopii paremmin Rohaniin. Sen jälkeen tätä onkin odoteltu kukkaan vuosikaudet.
Aivan ihana ruosteenoranssi sävy, muistelin tätä ruskeammaksi, mutta henkeäsalpaavan ihana joka tapauksessa! Marhanliljat taitavat järjestään olla, en tiedä, onko niihin keksittykään rumaa väriä.
Penkin loppupäässä palataan tummanpuna-valko-tunnelmiin, tosin hempeämmin. Austin-ruusu William Shakespeare 2000 ja pioni, ehkä 'Sarah Berdhardt'.
Melkoinen kukkapuketti.
Etelänruusuruohot liittyvät seuraan ja kimalaiset löytävät ne heti. Tämä raitapöksy on niin suloinen.
Pantterikin liittyy seuraan ja merkkaa tummakurjenpolvet.
Sitten se ottaa ja häipyy naapurin talon alle vaanimaan.
Juuri kun ehdin hehkuttaa 'Black Lace' -mustaseljan ensimmäisiä kukkia ikinä, kävi peura latvomassa puskan risuaidan ulkopuolelta käsin, samassa meni viereisen asterin ja luppion latvat. Mutta onneksi seljassa oli yksi pienempi kukinto alempana, ihastellaan sitä sitten! Olisi vaan ihan kiva, että puska joskus kasvaisi polvenkorkuista korkeammaksi.
Mutta onneksi, onneksi liljoja ja ruusuja ei ole syöty! Penkin keskivaiheilla on kookas lipstikkapuska, se näkyy marhanliljan ja pionin takana. Loppupäässä on vielä yksi punainen ruusu, jota en ole esitellyt.
The Prince on myös Austin-ruusuja, mutta ymmärtääkseni tätä ei enää myydä, ainakaan Austinin toimesta. Tämä on melko samanlainen kuin Shakespeare, mutta kitukasvuisempi. Kukka ei niin vaihda väriä purppuraan vanhetessaan. Ihan kiva tämäkin, mutta jää selvästi Shakespearen varjoon kasvukunnossa.
Kohta tämä loppupään ruusu-pionikimara saa purppuranpunaista lisäpotkua 'Madame Julia Correvon' -tarhaviinikärhöstä.
Rohanin loppuosaa nähtynä kauempaa, matara-heinärehotuksen yli.
Koska tämä on liian pinkki Rohaniin, mutta nimi on 'Duchesse de Rohan', asustaa tämä portlandruusu Rohanin päädyssä olevan kivipenkereen päällä. Vasta aivan alimmat kukat ovat auki. Pensas on kasvanut hienosti kokoa vain muutamassa vuodessa. Tämä on juuri sen värinen ruusu, jota en muuten huolisi, mutta oli pakko hankkia nimen takia.
Saman kivipenkereen alla, nurmikäytävän toisella puolella kuin Rohan, on uusi ruusu-heinätarha, jonka aloitin vasta toissa syksynä. Päätyyn istutin sammalruusun, jossa ei ollut muuta nimeä kuin "centifolia muscosa" eli sammalruusu, lajikkeesta ei siten hajua. Sen takana on hieman laonnut isohelmikkä 'Atropurpurea' ja söpö kivikkotörmäkukka 'Pink Mist'– tässä penkissä on huomattavasti hempeämpi meininki kuin vastapäisessä Rohanissa, näköjään.
Sammalruusuille luonteenomaista on "sammal" etenkin kukkanupuissa. Siinä on ihastuttava metsäinen aromi, kun sitä hieman hypistelee ja nuuhkaisee sormia.
Ohhoh, maratooni tämäkin ja ruusuasioissa päästiin vasta alkuun.
Ruusuisaa heinäkuuta!
David Austin -ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Isohelmikkä – Melica altissima
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kiviikotörmäkukka – Scabiosa columbaria
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Mustaselja – Sambucus nigra
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Puro-ohdake – Cirsium rivulare
Sammalruusu – Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Ihastuttava 'Moon of Nippon' vielä omassa kuvassaan.
Tässä 'Claude Shride' oli vielä vähän enemmän nupulla. Tämä parivaljakko on ihan huippu.
Mutta ei siinä kaikki, koko Rohan on nyt tummanpunaisen ja valkoisen vallassa. Etualan tummankurjenpolvet voisikin latvoa, vaikka tuo ukkospilvimäinen hörsö onkin aika kiva. Ihan etummaisena hyvin tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'. Tummakurjenpolvien takana on korkea puro-ohdake 'Atropurpureum'.
Penkin keskivaiheilla tummalehtisen japaninkirsikan alla kukkii valkoinen Winchester Cathedral, David Austinin ruusuja.
Sen eteen avautuu ihan kohta neidonruusu 'Felicité Parmentier'; ihastuttava noin 200 vuotta vanha lajike. Kukat ovat aivan hentoisen aprikoosiin vivahtavat. Tätä ei ole koskaan nähty täydessä kukassa, kun peura on aina syönyt nuppuiset latvat.
Tässä vielä Winchester Cathedral lähikuvassa, sekin on niin ihana. Sen viereen avautuu kohta aivan tummia varjoliljoja, niitä saa vielä hetken odottaa.
Yksi pitkä odotus päättyi tänään. Ostin Lepaalta marhanliljan ihan vain nimellä marhanlilja, vailla lajikenimeä, noin kymmenen vuotta sitten. Istutin sen muotopuutarhaan, jossa näin sen kukat seuraavana vuonna ja sitten se syötiin ja sitten päätin, että väri sopii paremmin Rohaniin. Sen jälkeen tätä onkin odoteltu kukkaan vuosikaudet.
Aivan ihana ruosteenoranssi sävy, muistelin tätä ruskeammaksi, mutta henkeäsalpaavan ihana joka tapauksessa! Marhanliljat taitavat järjestään olla, en tiedä, onko niihin keksittykään rumaa väriä.
Penkin loppupäässä palataan tummanpuna-valko-tunnelmiin, tosin hempeämmin. Austin-ruusu William Shakespeare 2000 ja pioni, ehkä 'Sarah Berdhardt'.
Melkoinen kukkapuketti.
Etelänruusuruohot liittyvät seuraan ja kimalaiset löytävät ne heti. Tämä raitapöksy on niin suloinen.
Pantterikin liittyy seuraan ja merkkaa tummakurjenpolvet.
Sitten se ottaa ja häipyy naapurin talon alle vaanimaan.
Juuri kun ehdin hehkuttaa 'Black Lace' -mustaseljan ensimmäisiä kukkia ikinä, kävi peura latvomassa puskan risuaidan ulkopuolelta käsin, samassa meni viereisen asterin ja luppion latvat. Mutta onneksi seljassa oli yksi pienempi kukinto alempana, ihastellaan sitä sitten! Olisi vaan ihan kiva, että puska joskus kasvaisi polvenkorkuista korkeammaksi.
Mutta onneksi, onneksi liljoja ja ruusuja ei ole syöty! Penkin keskivaiheilla on kookas lipstikkapuska, se näkyy marhanliljan ja pionin takana. Loppupäässä on vielä yksi punainen ruusu, jota en ole esitellyt.
The Prince on myös Austin-ruusuja, mutta ymmärtääkseni tätä ei enää myydä, ainakaan Austinin toimesta. Tämä on melko samanlainen kuin Shakespeare, mutta kitukasvuisempi. Kukka ei niin vaihda väriä purppuraan vanhetessaan. Ihan kiva tämäkin, mutta jää selvästi Shakespearen varjoon kasvukunnossa.
Kohta tämä loppupään ruusu-pionikimara saa purppuranpunaista lisäpotkua 'Madame Julia Correvon' -tarhaviinikärhöstä.
Rohanin loppuosaa nähtynä kauempaa, matara-heinärehotuksen yli.
Koska tämä on liian pinkki Rohaniin, mutta nimi on 'Duchesse de Rohan', asustaa tämä portlandruusu Rohanin päädyssä olevan kivipenkereen päällä. Vasta aivan alimmat kukat ovat auki. Pensas on kasvanut hienosti kokoa vain muutamassa vuodessa. Tämä on juuri sen värinen ruusu, jota en muuten huolisi, mutta oli pakko hankkia nimen takia.
Saman kivipenkereen alla, nurmikäytävän toisella puolella kuin Rohan, on uusi ruusu-heinätarha, jonka aloitin vasta toissa syksynä. Päätyyn istutin sammalruusun, jossa ei ollut muuta nimeä kuin "centifolia muscosa" eli sammalruusu, lajikkeesta ei siten hajua. Sen takana on hieman laonnut isohelmikkä 'Atropurpurea' ja söpö kivikkotörmäkukka 'Pink Mist'– tässä penkissä on huomattavasti hempeämpi meininki kuin vastapäisessä Rohanissa, näköjään.
Sammalruusuille luonteenomaista on "sammal" etenkin kukkanupuissa. Siinä on ihastuttava metsäinen aromi, kun sitä hieman hypistelee ja nuuhkaisee sormia.
Ohhoh, maratooni tämäkin ja ruusuasioissa päästiin vasta alkuun.
Ruusuisaa heinäkuuta!
David Austin -ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Isohelmikkä – Melica altissima
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kiviikotörmäkukka – Scabiosa columbaria
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Mustaselja – Sambucus nigra
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Puro-ohdake – Cirsium rivulare
Sammalruusu – Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum