Ai niin – kun aloin valita kuvia tähän juttuun, piti teemana olla valloittavat sormustinkukat. Sitten jossain vaiheessa keskityin villiin punaiseen penkkiin, kun siellä on niin kaunis rohtosormustinkukka-varjolilja-keskittymä.
Kylvin valkoista rohtosormustinkukkaa jo kymmenisen vuotta sitten ja istutin taimet muotopuutarhan ensimmäiseen penkkiin. Muotopuutarhasta sormustinkukat ovat lähes kadonneet, kun sen penkit ovat täyttyneet muilla kasveilla. Täytyykin muistaa ripotella sinne siemeniä.
Sittemmin rohtosormustinkukat ovat kulkeutuneet vähän joka puolelle puutarhaa, kun olen siirtänyt taimia ja kannustanut niiden leviämistä. Rohtosormustinkukkakin on lapsuuteni rakas kukka. Pörriäisten pörinä suppilokukissa on hassua.
Kun otin nämä kuvat muutama päivä sitten, oli moni kasvi vielä nupulla, varjoliljatkin, vaikka nupuissa oli jo väriä.
Tähän väliin poimitaan kuva tontin toisesta päästä. Olen iloinen, että joidenkin vuosien takainen kylvö aprikoosinsävyistä rohtosormustinkukkaa on tuottanut samanvärisiä siementaimia. Tämä kasvaa autopaikkani edustalla rutikuivassa, siksi varsi on matala. Lajike oli 'Sutton's Apricot', Sarah Ravenilta hankittu.
Kymmenisen metrin päässä on kasvamassa
Romppalan Lindan oman pihansa aprikoosinvärisistä keräämien siementen kylvös. Siementaimista ei ikinä tiedä, joten odotan jännityksellä, minkä värisiä kukkia niistä tulee. Yritän pitää eri väriset hieman erillään, jotta värit pysyisivät puhtaina mahdollisimman pitkään.
Valkoinen rohtosormustinkukka on löytänyt tiensä myös kosteikkopuutarhaan 'Wealden Butterfly' -siperiankurjenmiekan sekaan; miten täydellinen pari.
Siirrytään takaisin villiin punaiseen penkkiin. Tumma metsätyräkki 'Chameleon' on kansoittanut koko penkin yläosan, tänään raivasin sitä hieman, sillä mm. himalajanjalkalehti oli sen sisällä hukuksissa.
Kuvasta muuten näkee, että vaikka en ole istuttanut tai kylvänyt tavallisempaa punaista rohtosormustinkukkaa, tulee siementaimista helposti senkin värisiä – etenkin, jos eri lajikkeet sekoittuvat. Minulla on ollut aprikoosinvärisen lisäksi tummaläikkäisiä valkoisia Pam's -lajikkeita.
Metsätyräkki on mainio aluskasvi korkeille lajeille, kuten hurmeluppiolle. Mustalaukka on kiva yllätys, sillä istutin sitä tähän punaisen penkin alkuvuonna ja vuosikausiin niitä ei ole näkynyt tässä, muotopuutarhassa vain. Silloin alussa minulla ei ollut tähän penkkiin mitään väriteemaa, jossain vaiheessa vain huomasin, että tässä on melko villi ja melko punainen meininki.
On kasveja, joita haluaisin punaiseen penkkiin ja joita olen yrittänyt sinne istuttaa, mutta pari menetettyä japaninesikkoa riitti. Viimeisen istutin viime vuonna kuistin eteen eli talon pohjoispuolen varjoon. Siinä on helppo seurata, koska sen lehdet alkavat lurpottaa ja kastella sen mukaan. Mutta kuistin edustan muiden kasvien väreihin punainen esikko ei valitettavasti sovi lainkaan. Esikko saa silti luvan siinä asustaa niin kauan kuin suostuu pysymään hengissä. Jo kaksi kerrosta kukkakiehkuroita on paljon enemmän kuin punaisen penkin liiallisen rehotuksen keskellä ikinä.
Toinen, joka sopisi niin hyvin punaiseen penkkiin, on ihana räiskyvänpunainen verihanhikki. Tämän kaverin jo siirsin pari vuotta sitten sinne, mutta se hävisi saman tien kuin p Saharaan. Tämä saakin sitten asustaa ruskopenkissä, vaikka onkin sinne hieman oudon värinen. Japaninvaahtera 'Enkanin' lehtien välistä kurkistaessaan verihanhikin kukat ovat metkan näköisiä.
Vaahteran takana nousee ihanaakin ihanampi ruskosormustinkukka: muutaman vuoden takaisesta siemenkylvöksestä toinen tulossa kukkaan. Viime vuotisenkin ruusukkeen sivuilta nousee pari kukkavanaa, juhuu! Lisäksi karistin viimevuotisen kukkavanan siemenet eri puolille ruskopenkkiä. Onneksi kitken harvoin ja silloinkin vain korkeiksi venähtäneitä selvästi rikkakasveja.
Toinen kuva ruskopenkin verihanhikista, tällä kertaa 'Cedar Hill' -idänunikon seurana. Tämä on sellainen todella voimakas rusko.
Takaisin punaiseen villiin penkkiin. Pari päivää sitten kuvasin 'Nippon Beauty' -kiinanpionin pulleita nuppuja, taustalla on jo varjolilja kukassa. Idänunikon oranssiakin vilahtaa taustalla.
Ihanat rohtosormustinkukat ja varjoliljat yhdessä, luppion ja mustalaukankin voi juuri ja juuri erottaa. Paljon on liljoja nupulla.
Sitten... poks, poks! 'Nippun Beauty' avautuu.
Samoin penkin ihan takaosassa kirsikan alla kasvava 'Duchesse de Nemours'. Huomaan, että talvella leikattu alppikärhö yrittää kietoutua tämänkin ympärille. Täytynee ohjailla sitä, sen uudet versot kasvavat aivan joka suuntaan! Osa kyllä sinne puuhunkin.
Varjoliljat avautuvat vauhdilla ja niin myös lakastuvat. Kuvassa kukalle on laskeutunut täydellisen oranssinsävyinen perhonen, samaa väriä kuin heteet ja myös liljojen nuput.
Penkin etuosassa on hempeänihana vaaleanpunainen isopukinjuuri 'Rosea'. Tästä väitetään, että se vähitellen leviäisi edes hieman, mutta niin ei ole valitettavasti käynyt – onneksi se on elossa kumminkin. Yritän pitää tämän ympärillä tilaa, jos tämä joskus päättääkin ryhtyä leviäjäksi.
Otin vielä hetki sitten sarjan kuvia, sillä punainen villi penkki on parhaimmillaan iltavalossa, kun saarnirivin lävitse siilautuvat illan viimeiset säteet.
'Nippon Beauty' on niin ihana, että penkissä on niitä kaksi, punainen läikkä taustalla kirsikan alla on se toinen.
Tuoksu on huumaava, sillä kumpikin pioneista tuoksuu varjoliljojen lisäksi: 'Duchesse de Nemours' raikkaan kukkaisalta ja 'Nippon Beauty' lakritsaisesti yskänlääkkeeltä.
Isommat tarhasarjaliljat pitävät vielä nuppujaan kiinni. Miltähän kuulostaa, jos ne kaikki avautuvat samaan aikaan? Valtava pamahdus? Vai ennemminkin rasahdus?
Ransun mielipide päivän säästä.
Alppikärhö – Clematis alpinaHurmeluppio – Sanguisorba menziesiiIdänunikko – Papaver Orientale-RyhmäIsopukinjuuri – Pimpinella majorJapaninesikko – Primula japonicaJapaninvaahtera – Acer palmatumKiinanpioni – Paeonia lactifloraMetsätyräkki – Euphorbia dulcisMustalaukka – Allium nigrumRohtosormustinkukka – Digitalis purpureaRuskosormustinkukka – Digitalis ferrugineaSiperiankurjenmiekka – Iris sibiricaVarjolilja – Lilium martagonVerihanhikki – Potentilla atrosanguinea
