Kurjenmiekkojen aika

Ihanien sipulillisten pienten keväisten kurjenmiekkojen myötä kurjenmiekkakausi alkoi jo helmikuun viimeisinä päivinä ('Katharine Hodgkin' teki enkat), mutta nämä juurakolliset lajit aloittavat vasta myöhemmin. Ensimmäisinä parrakkaat ja matalat eli pikkukurjenmiekat, joita minulla on useita, mutta niistä kukki vain kaksi. Osa parrakkaista kasvaa ihan kuivassa ja niin, ettei juuriston päällä ole varjostavia muita kasveja, mutta ne ovat kinkkisiä silti.
Onneksi kaikki eivät ole kinkkisiä. Kosteassa viihtyvä kirjokurjenmiekka 'Kermesina', upottavan samettisen purppurainen, laajenee vuosi vuodelta. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle, molemmat viihtyvät ojan partaalla, missä ei kesälläkään liene ikinä täysin kuivaa.

Musti esittelee. Tonttini kosteimmat huudit löytyvät saunan kohdalta, Mustista oikealle. Laitoin saunaan uudet lattialaudat viitisen vuotta sitten, tänään jo yksi prakasi jalan alla, lattian kannatinpuut lienevät taas lahonneet. Olisi tarkoitus rakentaa joskus uusi sauna tuonne navettaan.
Mustista oikealle on myös lisää kurjenmiekkoja, se on kosteikkopuutarhaa.

Kirjavalehtistä keltakurjenmiekkaa ja siperiankurjenmiekkaa. Taustalla lisää sineä: lehtosinilatvaa ja raunioyrttiä, oikea sinipilvi.

Siperiankurjenmiekkani on lajiketta 'Wealden Butterfly', kaunis ja keveä sininen. Taustalla ihana kuningassaniainen, onnistunut talvehtiminen taas jonkin villapaidan alla. Nyt se alkaa viimein olla kookas.

Vielä lisää tätä ihanaa kaksikkoa: kirjavalehtinen keltakurjenmiekka ja 'Wealden Butterfly'.

Kymmenisen metriä alempana on mutapuutarha, joka on nyt ollut kuivana jo jonkin aikaa, mutta niin se aina on kesäisin. Sen reunalla kukkii sysikurjenmiekka, sekin on runsastunut todella mukavasti.
Lisäksi sen kanssa kukkivat virmajuuret, ihan ihmeellistä, että niitä ei ole syöty. Eikä ole viereistä suopayrttiäkään, eikä virginiantädykettä, eikä kellopeippejä! Yleensä helahoito latvotaan.
Olen tänä kesänä kierrellyt puutarhassani ihanan ihmetyksen vallassa. Kaikki on niin kaunista, kun jokainen kukkavarsi kukkii eikä olekaan tappi, jonka latva on syöty! Peuratuhoja on varmaan vaikea kuvitella, kun en tietenkään ole ottanut kuvia niistä tapeista, vaan kukista, jotka ovat säästyneet, mutta voin kertoa, että koko tontin aitaaminen on tehnyt järisyttävän eron. Miten kaunista onkaan, kun kukat ovat tallella, ihan jokainen!

Mutapuutarhan laidalla kasvaa myös siro valkokukkainen etelänkurjenmiekka, ensimmäinen kukka auki.

Sen vierelle aloin viimein tehdä laatoitusta, kun rannan roskiksilta löytyi vanhoja mattoja. Koeladoin tänään kiveyksen maton päälle ja huomasin, että tuli hieman liikaa kaatoa ojaan päin, lisäksi alueesta täytyy tehdä suurempi. Hieno iso kivi reunustaa mutapuutarhan kuoppaa.

Ransu saapuu esittelemään.

Keltainen etelänkurjenmiekka avasi tänään ensimmäisen kukkansa ruskopenkissä, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Siirrytään muotopuutarhaan, jossa on toinen ihana keltainen. Tämä parrakas sai jo kehuja aiemminkin: löytö-tarhakurjenmiekka "Kulosaari" on hienon värinen ja hyvin kukkiva. Vaikka sen juuriston peittää keltalehtinen mäkimeirami.
Kuvassa muuten näkyy, että 'Wladyslawa' -pioni avaa juuri ensimmäisiä kukkiaan. Täyteläinen vaaleanpunainen saa täydellisen väriparin keltaisesta.

Vielä erikseen kuva "Kulosaaresta". Sen alla näkyy keltalehtistä mäkimeiramia. Väri varmaan vaikuttaa suggeroivasti, mutta minusta tässä kukassa on herkullisen sitruunainen tuoksu. Parrakkaita kurjenmiekkoja kannattaa aina nuuhkia, ne tuoksuvat varmaan poikkeuksetta.

Haa, taas maltillinen postaus! Kun riittävän useasti kirjoittaa, pysyy joten kuten puutarhan tapahtumien tasalla, paitsi että mieleen tulee heti parikin asiaa, joista on pitänyt kirjoittaa jo viikkoja. Tiedät takuulla tunteen. Yritetään pysyä kesän vauhdissa.


Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kilpirikko – Darmera peltata
Kirjokurjenmiekka – Iris versicolor
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare'Aureum'
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Sysikurjenmiekka – Iris chrysographes
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Virmajuuri – Valeriana