Ihanat 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekat kukkivat taivaallisen kauniin sinisinä. Niitä ihastellessani huomasin pistävän, tutun hajun ja omituisen pötkylän, joka nousee maasta lampaanvillatuppo päässään.
Rumuudestaan huolimatta ihastuttava näky:
Fritillaria raddeana se siinä täynnä elinvoimaa! Haju muistuttaa paljon keisarinpikarililjaa. Mutta niistä ei näy vielä versonkärkeäkään.
Tämä on istutettu toissa syksynä. On erityisen hauskaa, kun nämä kokeilut, joiden talvenkestosta ei ole hajuakaan, onnistuvat asettumaan taloksi ja nousevat myöhemminkin kuin vain seuraavana keväänä.
Mutta takaisin Katharineihin. Onneksi ne kasvavat laventelipuskan vieressä tai lähes alla. Aiemman postauksen Katherine's Goldit käytiin nimittäin syömässä lähes kaikki postausta seuraavana yönä.
Vaikka olen leikannut jo laventelien kuivat varret, en ole siinä erityisen tarkka enkä ainakaan poista risuja iiristen päältä. Mielummin katselen kukkia risujen alla kuin poikki purtuja tappeja.
Viereiseen kukkapenkkiin joutunut yksittäinen 'Katharine Hodgkin' meni samassa yöllisessä hyökkäyksessä, samoin kuvan taustalla oleva tupas tähtisahrameita. Mietityttää, että jos olisin jättänyt perennanvarret leikkaamatta, olisi niistä ehkä ollut hieman suojaa näille. Tai sitten ei.
Joka tapauksessa muotopuutarha näyttää nyt tältä. Toin mantereelta tullessani uuden verkkorullan, harmittaa vain, että en levittänyt sitä kukkapenkkien päälle heti. Iiristen lisäksi meni nimittäin liuta tulppaaninvarsia ja hyasinttien versonkärkiä. Jälkimmäinen on vakavampi juttu, sillä hyasinteilla on nuput heti siinä etulinjassa. Tulppaaneilla oli tuskin vielä nupun ajatustakaan maanpinnan yläpuolella.
Pikkuinen sinisahramin nuppukin jo kurkistaa. Tälle ei enää verkkoa riittänyt, mutta vieressä oli muutamia isoja oksia odottamassa aitaprojektin jatkumista, laitoin ne ristiin rastiin penkin päälle suojaamaan tätä ja kavereitaan.
Muotopuutarhassa kukkii myös monta pientä persiansinililjaa, jotka saivat nyt verkon päälleen, sillä ne ovat suosittua yöpalaa.
Otin tämän kuvan muutama päivä sitten, verkkoviritelmä suojaa niin jouluruusuja kuin persiansinililjojakin. Kuvan ottamisen jälkeen oli verkkoa työnnetty sisään, jotta persiansinililjat oli päästy syömään. Jouluruusuun asti ei tunkeilijan voima tai taito riittänyt.
Unkarinsinivuokon nupussa on jo nähtävissä pilkahdus sinistä.
Atsurihelmililjat muodostavat jo kokonaisen siniarmeijan! "Azzurri", niin kuin Italian jalkapallomaajoukkue.
On hyvä, että lämpötilat jo mahdollistavat vuotuiset kevättoimenpiteet, sillä niitä on paljon eikä ikinä kaikkea ehdi. Vesitynnyrien vuosihuolto on sellainen. Olen saanut tynnyreitä yhteysalukselta, sahannut kannen pois ja maalannut ensin ruostesuojamaalilla, sitten nätimmällä maalilla. Niitä täytyy vuosittain paikkamaalailla ja uudet tynnyrit hoidella kokonaan.
Vanha värini, jota käytin vuosikaudet, on tuo taempi sininen. Se on ollut kaunis, mutta nyt kun se loppui, halusin vaihtaa väriä sellaiseen, joka sointuu pihaan ja taloihini vähän paremmin (mutta olisi silti rakastamaani sini/vihreäosastoa).
Ostin rautakaupasta mutulla tuollaisen vihreämmän sävyn. Mutuun pitäisi aina luottaa. Väri on nappivalinta moniin pihakalusteisiini, kuten taustalla näkyvään vanhaan porttiin, jonka sain noin hurmaavan värisenä.
Tässä päivän siniset, kuvasta näkyy, että täällä on pilvistä ja tihkuisen oloista. Sinitaivasta ei tänään näkynyt. Pysykää terveinä!
Atsurihelmililja – Muscari azureumPersiansinililja – Scilla mischtschenkoanaSinisahrami – Crocus biflorusTähtisahrami – Crocus tommasinianusUnkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica
