Quantcast
Channel: Saaripalsta
Viewing all articles
Browse latest Browse all 1997

Helmikuun kalenteripoika

$
0
0
Tämän kuun kalenteripojaksi valikoitui Ransu, joka silmin nähden nauttii siitä, että ei tarvitse laittaa tassua lumeen. Tämä eilen otettu kuva voisi olla vaikka kesältä, kun kukkapenkkien paljaus ei näy. Mutta kun tietää, että tuosta suunnasta paistaa puolenpäivän aurinko, olisi kesäpäivänä puksiaidan langettama varjo paljon lyhyempi.

Teimme Ransun kanssa pienen pihakierroksen (eilen, kun ei satanut vaakatasossa). Ensin tarkistimme mamman silmäterän (Ransun jälkeen): 'Hippolyta' -lumikellon.

Kerrannainen kukka ei ole vielä täysin auki, joten täyttä kukintaa odotellaan yhä vesi kielellä. Lumikelloihin on ihana kurkistaa sisään!

Ransu (mamman silmäterä nro 1) tarkasteli sitä penkkiä, josta löytyi mysteerilumikello, edellisessä postauksessa mainittu. Penkistä löytyy toki myös mirrinminttu. Vanhan villapaidan sisällä on köynnösruusu, ne ovat ihan vihreitä ja versovia kyllä villapeitteiden ylle kohoavilta osiltaankin tällaisena talvena! Laventelia en vielä leikkaa, sillä se suojaa kätevästi viereisiä 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja tulemasta syödyiksi.

Samasta penkistä kurkistaa jo atsurihelmililjan ensimmäinen kukinto, tämä on kyllä ennätys. Atsurihelmililja on toki aikaisimmasta päästä helmililjoja, mutta silti!

Kävimme katsomassa myös matalat 'Flore Pleno' -puistolumikellot. Nämä eivät kasva kovin lämpimällä kasvupaikalla, mutta ovat jo tulossa kukkaan. Yleensä tässä lumi sulaa hiiitaaasti.
'Flore Pleno' ei tee siemeniä, mutta siitepölyä siitä pystyy keräämään, niinpä se onkin toinen yllä nähdyn Hippolytan vanhemmista. Tuppaista kasvaa vain melko tiiviitä ja ainoa keino levittää niitä laajemmalle alalle on kaivaa ja jakaa.

Kuistin pohjoispuolella ihastelimme lehtosinilatva Brise d'Anjoun versoja. Tämähän on kylmä kasvupaikka, mitä se nyt jo kasvaa! En valita, ihastuttavat lehtivauvelit.

Sitten menimme tarkastelemaan vuokko-esikkopuutarhaa.

Sieltä löytyi vallan uuteen paikkaan ilmestynyt sinivuokon siementaimi! Oi onnea. Tällaisella umpeenkasvaneella pihalla olivat koristekasvit, ja koristeelliset luonnonkasvitkin, melko harvassa, kun ostin paikan. Joitakin vuosia täällä asuttuani löysin sinivuokon minikoivikostani. Tämä kuitenkin kasvaa tontin toisessa päässä lähellä yli kymmenen vuotta sitten Ruissalon puutarhasta saatua sinivuokkoa. On ihanaa, kun nämä istuttamansa kasvit alkavat pikku hiljaa levitä täyttämään puutarhaa.

Musti liittyi seuraamme, jolloin sain siitä perinteisen "Pastori Panttersson huussinrapulla" -muotokuvan.

Ransu mittaili kiipeilymahdollisuuksia saarneen.

Keski-ikä on kuitenkin tuonut mukanaan mukavuudenhalua tai kenties realismia oman notkeuden suhteen. Ransu hyppäsikin tuolille.

Tuli äkkiä mieleen, että kun kaikki kerran versoo, versoisiko myös pystykiurunkannus 'Beth Evans' siinä huussin viereisessä punaisessa penkissä. Jo vain! Tuli kiire suojata tämä, sillä tämä on aiemmin parturoitu maata myöten siitä huolimatta, että tavallinen pystykiurunkannus kasvaa pihallani joka paikassa. Kaipa kukkavarret, joihin tulee punaiset kukat, sitten maistuvat paremmilta.

Sitten lähdin astelemaan kohti kylätietä ja kysyin, lähtisikö Sir Franz Manulsson Sanchez mukaan pienelle kävelylle. Hän ei lähtenyt, oli tupsluurien aika. Pastorikin oli painunut omille teilleen. Tarkastelin vielä hämmästyneenä, miten pitkälle mustaseljakin on versonut, vaikka päivä on vielä lyhyt ja välillä on pakkasta. Taustana sillä on pyökkiaita, tai oikeastaan selja on osa aitaa, mutta sitä en meinaa leikata.

Lähdin pienelle retkelle hurmaavaan vanhaan pihaan, joka on keväisin täynnä lumikelloja ja vähän myöhemmin kevätkelloja. Niiden versot ovat vielä lyhyet, mutta puistolumikellot, joita pihan kaikki lumikellot näkyvät olevan, ovat kauniisti nupulla.

Talon kivijalan edessä ovat italiantalventähtien kukat jo auki. Tämä on hieno, lämmin paikka. Jos piha olisi minun, tekisin tähän kuistin ja seinän muodostamaan suojaisaan nurkkaukseen keväisen kahvittelupaikan.

Kotipihalle palattuani piti vielä käydä maahan makaamaan ja ottamaan kuva 'Hippolyta' -lumikellosta.

Tasapainon vuoksi myös katse taivaisiin, koivut hohtavat sinitaivasta vasten. On ihan sellainen olo, että muuttolinnut saapuvat tuossa tuokiossa!


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Kevätkello, kevätlumipisara – Leucojum vernum
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Mustaselja – Sambucus nigra
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Puksipuu – Buxus
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Pyökki – Fagus sylvatica
Sinivuokko – Hepatica nobilis

Viewing all articles
Browse latest Browse all 1997

Trending Articles