Tulin eilen kotiin, kun oli jo pimeää. Pihakierros jäi tälle päivälle. Suureksi ilokseni syyssahramit, joista ei marraskuussa näkynyt vielä mitään, ovat nyt nousseet. Ihanaa, että ne eivät olleetkaan kadonneet!
Paljon on vielä vihreää, onneksi, sillä mittariin muistiin jäänyt alin lämpötila on vain -0,9 viimeisiltä muutamalta viikolta. Silloin jääkauden aikana aiemmin syksyllä taidettiin käydä -4:ssä suunnilleen. Purppurakannusruohot ovat vielä aivan vehreinä, etenkin alimmilta osiltaan.
Turkinkaihonkukka 'Starry Eyes' on melko syöty, mutta vihreä. Seuraavaksi se saa talvipeitteen ylleen, koska vaikuttaa olevan talvenarka. Kesän mittaan se ja naapurinsa ovat hienosti lähteneet leviämään, toiveet ovat korkealla.
Mahtavasti nuppuja tehnyt Lady of Shalott -ruusu voisi ehkä olla kukassa, mutta siitä on riivitty nuput ja lähes kaikki lehdet.
Peurat ovat hajottaneet ja vääntäneet riista-aitaa tontin molemmissa päissä. Ne ovat ällistyttävän tehokkaita raivaamaan itselleen kulkuaukkoja.
Onneksi ne eivät syö ihan kaikkea, vaikkapa japaninlehtikuusen kauniita käpyjä. Pieni puu alkaa olla satumaisen kaunis, kun jäkälää kertyy sen oksille.
Mutapuutarhassa on niin paljon vettä kuin siihen mahtuu ennen kuin putki vie loput tienvarren ojaan. Kirjosorsimot kasvavat enää parina tuppaana raivauksen jäljiltä; se oli valloittanut koko plutakon.
Rönsyleinikki on siitä raivostuttava, että sitä ei tapa mikään. Ei edes uppeluksiin kuukausiksi joutuminen!
Märkää on. Tuo valkoinen ei ole lunta, vaan vettä! Saa nähdä, kuinka kukkapenkkien asukkaat kestävät.
Mutta kyllä me vaan nautimme, rönsyleinikeistä ja peuroista huolimatta (sitä paitsi metsästä kuuluu silloin tällöin lupaavia pamauksia). Mustilla on niin kiire, ettei siitä tahdo saada tarkkaa kuvaa.
Ransustakin onnistuin ikuistamaan vain peräpeilin.
No nyt! Musti vietti tovin tarkkaillen tomerana tiluksiaan.
On niin ihanan vihreää. Salviasta saa satoa vaikka kuinka, taempana pari vehreää timjamia.
Pihaorjanlaakerit ovat mahtavan vihreinä, vaikka näyttääkin siltä, että ne eivät meinaa kasvaa puskan kokoisiksi ikinä.
Vanhan katajan runkoon on kertynyt raikkaanvihreä sammal ja jäkälää.
Kivien kuviot erottuvat hienosti. Ja tuo sammal...
On niin kaunista ja ihanan lauhaa!
Näsiä odottaa kevättä, kuten minäkin. Valmiina ollaan, saa tulla vaikka heti!
Eilen, yöllä ja vielä tänään tuuli melkoisesti ja meiltäkin oli sähköt poikki viitisen tuntia. Nyt on tyyntynyt ja sähkökin palasi, pääsee katsomaan linnan juhlat.
Vaaleajouluruusut ovat melkoisen surkeaa katsottavaa...
... mutta onneksi on tämä yksi, joka ne eivät ole päässeet tuhoamaan. Oi, olisipa komeaa, jos nuo muutkin olisivat lehdessä ja näin korkeasti nupulla itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferiKirjosorsimo – Glyceria maxima'Variegata'Näsiä – Daphne mezereumPihaorjanlaakeri – Ilex×meservaePurppurakannusruoho – Linaria purpureaRönsyleinikki – Ranunculus repensSalvia – Salvia officinalisSyyssahrami – Crocus speciosusTurkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocicaVaaleajouluruusu – Helleborus niger
