Saaliita

Mantereen-reissulla ennätin Mustilan taimipäiväänkin elokuun lopulla. Siellä oli aivan ihanaa törmätä blogiystäviin, vaikka ennätin tapahtumaan lähes viime minuuteilla. Toiveeni täyttyi ja tapasin ne muutaman ihmisen, ketkä oikein kovasti halusinkin nähdä.
Lisäksi tein hankintoja, kaikessa kiireessä ei harkinnanvaraa jäänyt, oli toimittava nopeasti. Hongiston taimiston osastolla kassiin lennähti 'Syke', yksi kotimaisen jalostuksen onnistuneimmista ruusuista. Tämä on saman porukan jalostama kuin 'Sävel', 'Sointu', 'Ilo', 'Lumo' ja 'Tove Jansson'. Kysäisin aiemmin tänä kesänä Pirkko Kahilalta, joka on yksi jalostusporukan jäsenistä, miksi 'Syke' ei ole lyönyt läpi samalla tavoin kuin nuo aiemmat, kun se on minusta lähes kärkisijalla. Hän mietti, että se jäi muiden jalkoihin. Noiden ensimmäisten ruusujen mediahuomio oli suurta, että hieman jälkeenpäin syntyneelle 'Sykelle' ei riittänyt oikein palstatilaa ja markkinointi jäi.
Minusta 'Syke' on todella onnistunut tarhakurtturuusu. Se on hyvän muotoinen, tiivis, noin pallomainen pensas. Lehdet ovat kurtturuusumaiset, mutta pienemmät ja söpömmät. Kukat ovat parasta: niissä on pallomainen muoto, terälehdet pysyvät sisäänpäin kaartuneina siihen asti, kunnes putoavat, samaan tapaan kuin 'Raubritter' -ruusussa, jota olen etsinyt jo vuosikausia, mutta en varmaan enää tarvitse sitä, kun nyt on tämä. Kukissa on lisäksi ihana mirhan tuoksu.

New plants, new harvest, a great new book and a lot of joy for finally having my own Crimson flag lily.

Tokihan Mustilan taimipäivästä tarttui mukaan muutakin. Sain viimein 'Sander's Blue' -valkokuusen, vieläpä edullisesti. Tämä on jo toinen kääpiökasvuinen valkokuusi tänä kesänä, toinen on Paratiisin taimitarhalta löytynyt 'Daisy's White'. Mikähän kääpiöhavupensastauti minuun on iskenyt.
Löysin myös pari uutta varjohiippaa kokoelmaani.

Eikä siinä vielä kaikki... mukaan tarttui limenvihrälehtinen verikonnantatar, muutama saniainen, viimeinkin tummavartinen lehtoängelmä 'Black Stockings' sun muuta. Hongiston taimistolta ostin myös tumman purppuraisen 'Paul Olsson' -pihasyreenin, jota olen himoinnut siitä pitäen, kun kävin Timo Saarimaan kanssa sitä kuvaamassa Itä-Helsingissä. Siis joskus varmaan kymmenen vuotta sitten.

Saniaisherkut ovat ihania. Tämä on soreahiirenporras 'Dre's Dagger'. Kaksi muutakin soreahiirenporrasta lähti mukaan.
Harmitti vietävästi, kun tapahtuma oli loppumassa ja olin tuhlannut kaikki (lainatut) rahat: huomasin vasta sitten minipienten kivikkokasvien myyjän takanurkassa. Voi ei, hänellä olisi ollut vaikka mitä alppipenkkiini sopivaa harvinaisuutta. Oi eiiii. Kirvelee vieläkin.
Ensi vuonna merkkaan taimipäivän kalenteriini jo keväällä, lähden matkaan aamuvarhaisella ja nostan koko tilini tyhjäksi.

Kaupunkiloma oli Ransusta ihan mukava, vaikka mamma häipyi välillä Pohjois-Karjalaan. Ransuli otti päikkäreitä rakkaan banaaninsa kanssa.

Olen liekeissä kirjasta, jonka ystävä lainasi. Onneksi olen slow-lukija, joten kirja kestää pitkään, olen vasta puolivälissä. Se on norjalaiskirja, joten norjalaispoika Ransu sopii sitä esittelemään. Tämä kirja saa lämpimän suosituksen, mahtava lukuelämys.
Kaupunkireissulla täytyi käydä myös Snurressa hankkimassa lankatäydennystä, sellaisia värejä, jotka nyt himottavat: vihreää ja keltaista.

Kassin täydeltä ihanaa: pääsin viimeinkin myös Mujin pop up -myymälään.

Pieni kirkkotarha sai uuden sammalpuutarhan, kun vanha oli ajat sitten kuivunut. Nyt yritin kerätä kotimetsästä mahdollisimman tiiviitä lajeja, viimeksi otin vähän vääränlaisia.

Kotiin oli mukava palata. Vaikka syyshohdekukkani ei olekaan niissä mitoissa kuin Nurmeksen vastaava, on tämä sentään vielä hengissä (kasvattelin keväästä asti ruukussa ja istutin sen vasta elokuussa puutarhaan). Tämä ihana punainen on lajiketta 'Siesta'. Toisen punaisen, 'Ruby Tuesdayn', istutin keväällä, mutta se kuoli jo alkukesällä.

Lisää herkullisen punaista, kirjaimellisesti. Olohuoneen ikkunalla kasvatetut tomaatit ovat tehdeet paljon satoa. Jätin kasvit sisään, sillä nyt ne ovat kuivuneet, mutta tomaatit kuitenkin kypsyneet tertuissaan. Lisääkin satoa tulee, osa on vielä vihreitä.
Nämä ruskeanpunaiset kirsikkatomaatit ovat parhaita, satoisia ja terveitä. Nimeä en tiedä, ystävä kasvatti, eikä hänkään tiedä nimeä, oli kerännyt siemenet tuttavan kasvattamasta tomaatista.

Myyräsatokin on kasvanut, toteaa Musti. Hän on syönyt jo monta.

Ransu luottaa mamman tarjoiluihin.

Eilen oli varsinainen skottisää. Satoi rankasti vaakatasossa, voimakas etelätuuli puski sadetta keittiön ikkunan raoista sisäänkin, sillä ulkoikkunat ovat pois paikaltaan. Haluan vetää niihin vielä yhden maalikerroksen. Ehkä sadesään kunniaksi kafferinmiekka avasi ensimmäisen kukkansa.
Viimeksi ihailin näitä ihanan punaisia kurjenmiekan serkkuja Aberdeenin kasvitieteellisessä puutarhassa, missä ne viihtyivät silmin nähden kosteassa skottisäässä. Siellä ne kestävät avomaalla talvet, kestäisivätpä täälläkin!
Sateen jälkeen iltapäivällä alkoi aurinko paistaa. Viime yönä jyrisi ja satoi taas, tänään on upean aurinkoinen päivä. Jospa nurmi kuivuisi sen verran, että sen pääsisi leikkaamaan, se on kasvanut pitkäksi.


Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Tarhakurtturuusu – Rosa Rugosa-Ryhmä
Valkokuusi – Picea glauca
Varjohiippa – Epimedium
Verikonnantatar – Bistorta amplexicaulis