Maalismasennus

Enpä olisi uskonut, että maaliskuussa voi olla näin apea. Kun iltaisin alkaa olla jo vähän valoisaa, aurinko paistaa jo korkealta ja kevät etenee pienin askelin, on yleensä hymy ja laulu herkässä...
Vika onkin juuri tuossa viimeksimainitussa. Kevät ei etene. Näyttää siltä, että jääkausi on tullut, mammutit vain (vielä) puuttuvat.

Välillä sulamaan lähtenyt lumi on jäätynyt kovaksi kuoreksi, ja koska jää on niin tiivistä, sulaa se kai vielä luntakin hitaammin, voi ääh. Ei auta, jos syreeneissä on pulleat silmut, niin niissä on joka kevättalvi ja usein jo syksyllä, se ei ole mikään kevään merkki. Kevät, missä olet?

Kun kevät on muutenkin aivan liian nopeasti ohi, alkaa jo vähitellen ahdistaa. Se lyhenee entisestään koko ajan. Anteeksi vain, mutta nyt ei kestä. En pidä valittamisesta, mutta tämä on mammuttimaisen mittakaavan kestämätön asia.

Sula, sula, sula...
Me Endless Summer -hortensian kanssa odotamme sitä endlessiä summeria. Tai edes alkavaa springiä.

Ransulla on onneksi pari kiveä, joiden päällä voi istua olematta hangessa.

Ainoastaan perheemme snow-how-pantteri levittää räpylänsä ja noudattaa peribrittiläistä "keep calm and carry on" -asennetta.

Pisteenä iin päällä tässä on pari kuvaa tältä päivältä.

Byyyäääääää!

This winter has no end. I have actually started to keep my eyes open for mammoths. I am quite sure they start appearing next.