Heippa!
Tänne kuuluu monenlaista. Ensinnäkin...
Yhtenä päivänä mamma oli koko päivän tikkailla ja maalasi seinää. En ole mennyt tikkaille tutkimaan, tai en ainakaan myönnä.
Sitten...
Kuistini on täynnä rojua. Mamma voisi joskus rajoittaa. Tai siivota jälkensä.
Joo ja sitten...
Täällä asuu punajalkavilkoja. Vikloja. Ollaan me tiedetty se aina, mutta mamma oppi tuntemaan ne nyt vasta.
Yhtenä päivänä pihalla pomppi keltasirkun poikasia, nam! Me lennettiin Mustin kanssa sisälle ennen kuin ehdittiin naps sanoa, ja ovi paukahti perässä kiinni.
On se niin väärin!Niin. Mutta muuten täällä on ihan kelpoisaa. Voi lojua nurmella, jos aurinkotuoli kyllästyttää.
Tai kaivonkannella.
Siinä haisee just nyt, mutta haju on myös jotenkin oudon kiehtova.
Joo.
Yhtenä päivänä mamma kaivoi pienen lasipullon. Siitä lähtien se on ollut mun kuistin rappusilla vesikipossa. Mietin vähän, mikä tää juttu on. Kun meillä on juomakippo siinä toisessa päässä seuraavaa porrasta.
Mä vietän jonkin verran aikaa kuistilla oven edessä katsoen mammaan päin merkitsevästi. Niinku ruokamerkitsevästi.
Mun aika menee muutenkin vahtiessa, mitä mamma touhuaa ja sitten jos se istuu, menen sen päälle. Koska silloin on jo korkea aika pussailla.
Hyvää juhannusta, muistakaa syödä ja pussailla!
