Kimalaisia ja epäonnen Tahiti

Ensin kirjasuositus: Olen viime viikkoina perehtynyt uutuuskirjaan kimalaisista. Vaikka se on käännetty brittiläinen kirja, eivät sen tiedot ja kirjoittajan (huumoripitoinen biologian professori) kokemukset ole liian kaukaisia, jotta niistä voisi oppia. Lämmin suositus tälle!

Bumblebee Love
I'm currenty reading a book by biologist Dave Goulson (A Sting in the Tale), which is great entertaining and informative reading. Highly recommended!

Olen lapsesta asti pitänyt kimalaisista, mutta vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana olen alkanut tarkkailla niitä. Niitähän on kymmeniä eri lajeja, pelkästään Suomessa! Olenkin pikku hiljaa opettelemassa lajien tunnistusta. Aika monella on valkoinen peräpää. Karviaispensaan kukissa on aina monta kimalaista.

Seuraava vaihe on selvittää tapaamieni lajien elintavat. Osa pesii maassa, jopa monta metriä pitkissä käytävissä, osa esimerkiksi linnunpöntöissä.


Ruusuherukkakin on selvästi kimalaisten mieleen. Tämä on varmaankin kontukimalainen: kookas laji, jolla on oranssi kaulus sekä vyö takaruumiissa ja valkoinen peppu.

Ruusuherukkapuskat täydessä kukassa ovat ihana näky. Mutta voi – niistä ylempänä on pari narsissia, jotka ovat aikoinaan tulleet salamatkustajina lapsuudenkotini puutarhasta, kun otin sieltä yhtä kasvia mukaan. Olen siirtänyt nämä narsissit, jotka ovat varmaan lajiketta 'Tahiti', jo yhdestä paikasta toiseen ja sitten tähän kolmanteen, kun ne eivät oikein ole sopineet mihinkään. Nyt on niin, että ne eivät sovi tähänkään, tuo keltainen on tässä kohdassa ihan väärässä paikassa.

Kovan onnen 'Tahiti' ennen seuraavaa siirtoaan, joka tapahtui jo. Sipulit siirtyivät muutamia metrejä rinnettä alas, missä on sinisiä helmililjoja ja keltainen koristeheinä kultatesma, joiden pariin tämä sopii täydellisesti.

Tästäkään kuvasta ei oikein näy, miksi Tahitit piti siirtää. Ruusuherukoista heti vasemmalla kun on tummansinisiä isohelmililjoja: ne, punaiset puskat sekä kirkkaankeltainen narsissi vain olivat minulle liikaa. Niin se on, että muutama metri voi ratkaista kaiken – muuallakin kuin juoksukilpailussa.

Kylämaisema on satumaisen kaunis, kun naapurin naapurin kirsikkaluumu on täydessä kukassa. Vaahteroihin vasta puhkeavat lehdet, niinpä ne ovat raikkaan kellanvihreitä, kun niissä on pelkät kukat.
Tuo oman kivimuurini ylle kaartuileva pieni puu on sirotuomipihlaja; juuri tulossa kukkaan ja sirona kuin mikä.

Kultaherukkakin on kimalaisia houkutteleva pensas. Tämä on vähän omituisen muotoinen, sillä siirsin sen, kun olin alun perin istuttanut pensaan juuri samalle linjalle, johon sittemmin rakensin kivimuurin. Jaoin tätä samalla kolmeen eri kohtaan. Kultaherukasta on helppo irrottaa juurivesoja.
Tahitit siirtyivät tästä kuvasta metrin verran oikealle, eli näidenkin kasvien puolesta (pikku narsissi on tasetti 'Minnow') sen väri sopii tähän. Ehkä se viimein löysi paikkansa, kymmenen vuoden hakemisen jälkeen!


Karviainen – Ribes uva-crispa
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kultaherukka – Ribes aureum
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tasetti – Narcissus Tazetta-Ryhmä